 |
Ms Laitilan Kaikun historiikki Seuran perustaminen Laitilassa olivat metsästyksestä innostuneet miehet perustaneet metsästysseuran jo niinkin aikaisin kuin 1929. Laitilan Riistanhoitoyhdistys oli paikkakunnalle perustetun seuran nimi, joka metsästyslain muutosten myötä vaihdettiin 1935 Laitilan metsästysyhdistykseksi. Nimi muuttui myöhemmin toisen kerran, nykyisen nimensä Laitilan Metsästysseura sai 1952. Laitilan koillis- ja itäkulmilla asuvat ja metsästystä harrastavat miehet halusivat saada omaan hallintaansa ne maa-alueet, jotka olivat heidän kotiensa läheisyydessä. Koettiin vastenmieliseksi se, että omilla, tutuilla metsästysmailla liikkui vieraita metsästäjiä. 50-luvulla Tapio tarjosi runsaasti siivekästä metsänviljaa. Metsästäjien joukossa oli myös innokkaita ketunpyytäjiä. Oheisissa kuvissa veljekset Pentti ja Paavo Vainio-Kaila sekä "päivän" saalis.
Verner Aaltonen ja Kalervo Laakso lienevät olleet ensimmäisiä, jotka lähtivät ponnekkaimmin ajamaan uuden seuran perustamista. Saatuaan Emil Haijasen innostumaan asiasta, hanke lähti etenemään ripeästi. Tämän seurauksena kokoontui 37 asiasta kiinnostunutta metsämiestä Suontaan koululle talvisena helmikuun 23 päivänä 1954. Paikalla olleet järjestäytyivät kokoukseen: puheenjohtajaksi valittiin Heimo Haijanen ja sihteeriksi Olavi Haijanen. Jotta uuden seuran tarpeellisuus tulisi todistettua, järjestettiin kokousväen kesken lippuäänestys. Äänestyslippuun piti kirjoittaa kantansa seuran perustamisen puolesta tai vastaan. Äänestyksen tulos oli 36 ääntä perustettavan seuran puolesta ja yksi lipuke oli tyhjä. Tuloksen selvittyä päätettiin perustaa uusi metsästysseura, joka tarkoin valvoo riistanhoitoa, metsästyslakeja ja -kuria sekä säännöstelee metsästystä. Seuralle valittiin ensimmäinen johtokunta, johon kuuluivat: Heimo Haijanen, Viljo Salonen, Pentti Vainio-Kaila, Lauri Kivimäki, Heikki Uola, Eeri Koskenranta, Onni Tuomi, Aimo Suomistoinen, Oiva Mannervo ja Kalervo Laakso. Johtokunta sai tehtäväkseen laatia uudelle seuralle säännöt. Seuran nimen osalta päätettiin järjestää kilpailu. Ensimmäisessä seuran yleisessä kokouksessa huhtikuun 4 päivänä 1954 julkaistiin seuran nimikilpailun voitto. Parhaaksi nimeksi monien joukosta valittiin Pentti Vainio-Kailan ehdotus: Metsästysseura Kaiku. Seuran nimi ei kuitenkaan mennyt yhdistysrekisterissä sellaisenaan läpi. Nimeen lisättiin paikkakunnan nimi - Metsästysseura Laitilan Kaiku ry. Kokouksessa hyväksyttiin johtokunnan laatimat seuran säännöt. Seuran metsästysalue jaettiin kymmeneen alueeseen kyläkunnittain:
Jokaisesta alueesta valittiin yksi edustaja seuran johtokuntaan sekä hänelle henkilökohtainen varajäsen. Tämä sama johtokunnan valintaperuste on säilynyt Kaikun säännöissä, vaikka kyläjakoa ja sääntöjä on useampia kertoja päivitetty kuluneiden vuosikymmenien saatossa. Uusi seura aloitti toimintansa ripeästi. Ensimmäisen toimintavuoden lopulla seuran käytössä oli 10476 ha metsästysmaata. Seuralla oli jo ensimmäisen toimintavuoden lopussa 211 jäsentä, suurin osa jäsenistä oli maanomistajajäseniä. Varoja seura keräsi järjestämällä mm. neljät tanssit: kolmet Paavolan suulissa ja yhdet Laitilan työväentalossa. Lisäksi varoja saatiin ampumakilpailuista ja lahjoituksina.
Rakennukset 1950-60 luvulla Kaikulaisilla ei ollut omaa metsästysmajaa. Tämä ei haitannut pahemmin pienriistan metsästäjiä, mutta oli selkeä puute hirvimiehille. Tapana oli, että hirvijahtiin kokoonnuttiin Suontaan kylässä sijainneen Haijasen kaupan rappusille. Syyskylmänä aamuna innokkaampien hirvimiesten perskankkuja palelsi melkomoisesti, kun he istuivat kylmillä betoniportailla odotellen hitaampiliikkusia metsämiehiä. Kaiku vuokrasi 1968 Laitilan kunnalta Suontaan Härsynkallion tuntumasta maa-alueen uuden hirviradan rakentamiseksi. Maanvuokrasopimus tehtiin kolmeksi vuosikymmeneksi. Härsynkallion alapuolelta löytyi tasainen kallioinen paikka, johon päätettiin 1969 rakentaa oma metsästysmaja. Kaikun johtokunta nimesi rakennustoimikunnan, johon kuuluivat: Arvo Junnila, Sakari Uola, Väinö Vainio ja Matti Laaksonen. Metsänomistajilta kerättiin lahjoitustukkeja. Aulis Silvolan hirsiveistämöllä tukeista sahattiin ja höylättiin majan kehikko, lopuista tukeista tehtiin lautaa ja muuta majan rakentamisessa tarvittavaa materiaalia. Maja valmistui ripeästi ja loppukesästä pidettiin majan vihkiäistilaisuus. Maja oli heti valmistumisensa jälkeen ahkerassa käytössä.
Uusi ampumarata ja virinnyt kilpailutoiminta toivat majalle uusia vierailijoita, jotka hikisen urakan jälkeen kaipasivat saunaa ja peseytymistiloja: Härsynkallion kupeeseen nousi 1970 ripeään tahtiin talkootyönä hirsisauna. Härsynkallion alarinteeltä löytyi hyvä vesisuoni ja siihen tehtiin kaivo, joka suuresti helpotti lahtivajan ja saunan vesitaloutta. Seuraavina vuosina rakentamista jatkettiin. Majan läheisyyteen nousi lisääntyneeseen kilpailutoimintaan toimitsija- ja tuloslaskentaparakki. Seuraavana vuonna oli vuorossa puusuuli, jota myöhemmin jatkettiin varastosuulilla. Metsästysmajalle saatiin sähköt, tämä helpotti monessa mielessä majan käyttöä ja sen ympäristössä tehtävää uudistustoimintaa. 1990-luvun alussa tuli eteen tilanne, että 20 vuotta palvellut metsästysmaja oli auttamattomasti liian pieni ja vanhanaikainen: se kaipasi uudistusta. Tämä tarkoitti käytännössä sitä, että vanha maja hajotettiin melkein "alkutekijöihinsä" ja rakennettiin sitten uudestaan. Majan harja käännettiin 90 astetta, lattiapinta-alaa lisättiin siirtämällä takaseinää 3 metriä, ulkoseinät eristettiin villalla koolaamalla sisäseinät ja päälle naulattiin paneeli. Rakennustoimikunnan vetäjinä toimivat Väinö Vainio ja Paavo Lehtonen, muina jäseninä olivat Uuno Alanko, Jari Toivonen, Atso Nummi ja Kalevi Aaltonen. Suurimmat muutostyöt saatiin tehtyä kesän 1991 aikana, vaikka jossakin vaiheessa talkooinnostus oli uupua. Urakka saatiin kuitenkin valmiiksi eräänlaisella "talvisodanhenki"-meiningillä. Seuraavana vuonna majaan hankittiin vielä vuolukivitakka. Uuden majan vihkiäsiä vietettiin 12.07.1992. Majan remontti oli niin onnistunut, että metsästysmaja ja Kaikulaisten kokoontumistilat ovat vieläkin aivan asiallisessa kunnossa. 1990-luvun lopulla tartuttiin toiseen suuritöiseen urakkaan. Jo muutaman vuoden ajan mielissä ja puheissakin oli käväissyt ajatus, että hirvenmetsästysaikana majanmäelle kaivattiin taukotilaa, jossa voitaisiin olla suojassa sateelta ja tuiskulta ja jossa olisi mukava jahdin lomassa grillata makkaraa ja syödä eväitä. 1997 sitten lähdettiinkin toteuttamaan ideaa. Hankkeen vetäjäksi valittiin Mauno Salonen, joka muiden toimikuntaan valittujen kanssa tarttui ripeästi hankkeeseen. Jälkeä syntyi ja syksyllä metsätysmajan läheisyydessä komeili kota, jonka perustusten päälle on salvottu muutama hirsikerros ja siitä kohoavat käsin veistetyt kattotuolit kohti korkeutta. Kodan sisällä seinustaa kiertää penkkirivistö ja kodan keskustaa hallitsee luonnonkivistä tehty tulisija. Savut nousevat valtavankokoisen lieriöön ja siitä piipun kautta taivaalle. Kelpaa siinä nyt istuskella ja nauttia eväitään avotulen ääressä ja kuunnella ulkona ujeltavaa myrskytuulta ja sateen ropinaa. Oikeanpuoleisessa kuvassa Suontaan seurueen hirvimiehet ovat kokoontuneet hirvijahdin aloitukseen uuteen kotaan.
2000-luvun alkupuolella suurin parannus majanmäen toimintaan oli se, että 2003 saunan kupeeseen rakennettiin porakaivo, jonka veden laatu on erinomainen. Tämän projektin jälkeen alettiin yhteisesti tuumia, että jotain tarttis tehdä myös lahtivajan suhteen. Lahtivajaa oli vuosikymmenien saatossa paranneltu pikkuhiljaa. Sitä oli laajennettu, sisäseiniin oli lisätty eristettä ja filmivaneeripinta. Suurin käytännön ongelma oli kuitenkin kunnollisen kylmiön puuttuminen. 2005 päätettiin, että kylmiötä lähdetään rakentamaan. Rakennusmateriaaleja hankittiin: sahattiin lautaa ja lankkua sekä purettiin talkoovoimin Valmet Automotiven tehtaalta käyttämättömäksi jääneitä, hyväkuntoisia metallipintaisia lämpöeriste-elementtejä.
Peijaiset Kaiku on pyrkinyt pitämään hyvät välit metsästysalueidensa maanomistajien kanssa. Heille on järjestetty vuosikymmenien saatossa Kaikun toimesta erilaisia juhla- ja tutustumistilaisuuksia. Keskeisin tapa maanomistajien muistamisessa ovat olleet perinteiset hirvipeijaiset.
Tämän jälkeen peijaisia järjestettiin Urheilutalolla likimain vakio sapluunan mukaisesti 3 vuoden välein. Viimeisen kerran peijaiset pidettiin Urheilutalolla 10.12.1994. Kyseessä olivat Kaikun 40-vuotispeijaiset ja vieraita oli lähes 600. Urheilutalon tilat olivat ääriänmyöten täynnä...
Ylläoleva kuva on 2001 pidetyistä peijaisista. Ilta on sen verran pitkällä, että suurin osa vieraista on tanssilattialla, joku on jo ehtinyt lähteä kotio ja osa miehistä on "nurkan takana" kuivattelemassa tanssin aikana kastunutta paidan selkämystä. Kaikun peijaiset 1.7.2007 pidettiin perinteistä poiketen Kaivolan kesäteatterilla. Aluksi peijaisvieraille tarjottiin perinteinen hirvisoppa. Tämän jälkeen syvennyttiin kesäteatterinäytelmään: "Siunattu hulluus". Näytelmän väliajalla nautittiin kakkukahvit. Tilaisuus oli erittäin onnistunut. Iltapäivän aikana nähtiin suomalaisen kesäsään koko kirjo: helteisestä auringonpaisteesta puolipilviseen ja lopuksi virkistävä ukkoskuuro. Peijaisvieraita oli paikalla n. 400 ja kaikki olivat tyytyväisiä iltapäivän antiin. Vuoden 2010 peijaiset pidettiin 4.7.2010 Kaikun majanmäessä. Tarjolla oli hirvisoppaa, perinteiset puheet, elossa olevien Kaikun perustajajäsenten nimitys Kaikun kunniajäseniksi, Valehtelijoiden klupi ja lopuksi kakkukaffet. Ilma oli aurinkoisen helteinen ja sopiva tuulenvire viilensi juhlijoita. Paikalla oli n. 200 vierasta.
Vuoden 2022 peijaiset pidettiin 3.7.2022 Kaikun majanmäessä. Korona pandemia venytti peijaisten välin poikkeuksellisen pitkäksi. Tarjolla oli hirvisoppaa ja kakkukaffet sekä sopivasti ohjelmaa. Ilma oli aurinkoisen helteinen ja pieni tuulenvire viilensi juhlijoita. Paikalla oli n. 200 peijaisvierasta.
Joulurauha metsän eläimille Kodan valmistumisen jälkeen Kaiku otti ohjelmaansa uuden tapahtuman: Joulurauhan julistus metsän eläimille.
Tunnelmaa alueelle toivat lukuisat jätkänkynttilät ja rakotuli. Tilaisuuden lopuksi paikallaolijoille tarjottiin lämmintä jouluglögiä, pullaa ja pipareita sekä peuranmakkaraa. Joulurauhan julistustusta jatkettiin tämän jälkeen vuosittain samaan aikaan, samalta paikalta ja likimain samansisältöisellä ohjelmalla 14 kertaa. Tapahtumasta kehittyi vuosien saatossa Kaikulaisille metsästäjille, heidän läheisilleen ja Kaikulle metsästysmaita vuokranneille maanomistajille perinteinen tapa aloittaa Joulun vietto hiljentymällä kuuntelemaan Joulun sanomaa luonnon rauhassa. Vähitellen talkooinnostus ja yleisön määrä alkoi hiipumaan. Näillä näkymin viimeisin joulurauhan julistus järjestettiin 23.12.2010...
Ampumaradat Heti seuran perustamisen jälkeen rakennettiin Antti Paavolan maille Suontaan ja Padon puoliväliin hirviammuntarata, joka oli ahkerassa käytössä. Ampumasuunta oli kohti Hööhösvuorta. Vuonna 1959 seura rakensi talkoilla pienoiskivääriradan pankinjohtaja Eino Inkalan lahjoittamalle alueelle Käremäkeen. Vuonna 1968 seuran hirvenammuntarata Hööhösvuoren kupeessa oli yleisesti todettu puutteelliseksi, uutta ampumaradan paikkaa alettiin etsiä. Sellainen löytyi Suontaan kylästä, Härsynkallion tuntumasta. Uutta hirvirataa ryhdyttiin rakentamaan yhteistyössä Laitilan Metsästysseuran ja Laitilan Riistanhoitoyhdistyksen kanssa. Uusi hirvirata valmistui ripeästi ja sen avajaiskilpailuina pidettiin 25.8.1968 Laitilan Riistanhoitoyhdistyksen mestaruuskilpailut.
Vasemman puoleisessa kuvassa on rakennusvaiheessa hirviradan suojavallin formun laudoitus. Oikeanpuoleisessa kuvassa on meneillään pienoishirviradan rakennustyöt. Hirviradan viereen rakennettiin 50m pienoishirvirata vuonna 1977. 1980-luvun alussa hirviradan toiselle puolelle raivattiin tila 100m luodikkoradalle, johon rakennettiin tarvittavat taululaitteistot ja ampumakatos. Molempien ratahankkeiden erinomaisena innoittajana ja puuhamiehenä toimi ampumatoimikunnan vetäjä Eero Ruusuranta. Kivääriradat ovat olleet jatkuvasti aktiivisessa käytössä. Hirvi- ja luodikkoradoilla on järjestetty kuluneiden vuosikymmenien aikana lukuisia kilpailuja. Ratoja on pikkuhiljaa kunnostettu ja paranneltu vuosittain. Suurempi kunnostusoperaatio tehtiin hirviradalle kesällä 2005. Radan pohja salaojitettiin ja koko liikkuvan hirven ratalaitteisto (kiskot, taululaitteisto sekä ohjaus- ja näyttölaitteisto) uusittiin ja rata on nyt täysin ajanmukaisessa kunnossa. Pienoishirviradan peruskunnostus toteutettiin kesän 2010 aikana. Radan pohja salaojitettiin sekä ratakiskot, taululaitteisto ja radan sähköistys uudistettiin. Ensimmäinen haulikkorata rakennettiin Härsynkallion päälle 1970-luvun alussa ja se oli käytössä muutamia vuosia. Kun luodikkorata rakennettiin, haulikkoradan paikkaa jouduttiin siirtämään. Kun uutta haulikkorataa lähdettiin rakentamaan 1980-luvun alussa, niitä rakennettiin samalla urakalla kaksin kappalein. Molemmat skeet radat sijaitsevat vierekkäin metsästysmajan läheisyydessä. "Ylärata" on kokonaan Kaikun rakentama ja rahoittama. Sen vieressä olevan "Alarata" on Kaikun rakentama, mutta heitinlaitteistot on rahoittanut Laitilan Riistanhoitoyhdistys. Molempien rataprojektien puuhamiehenä toimi Antero Eerikkilä. "Yläradan" vihkiäiskilpailut pidettiin 8.8.1982. Molemmat skeet radat ovat olleet vuosien saatossa koko ajan tiiviissä käytössä ja niillä on järjestetty kuluneiden vuosien aikana kymmeniä kilpailuja. Ratoja on kunnostettu tarpeen mukaan. Syyskesällä 2008 seuran nuoret SM-kisoissa menestyneet haulikkoampujat nostivat esille Trap radan rakentamisen. Kun seuran talvikokous 2009 ja Laitilan kaupungin ympäristölautakunta näyttivät hankkeelle vihreää valoa, radan rakentaminen aloitettiin huhtikuussa 2009.
Kesällä 2011 Skeet/Trap radan monikäyttöisyyteen tähtäävää kehitystyötä jatkettiin...
Compak Sporting radan kehitystyötä on jatkettu aktiivisesti hankkimalla lisäheittimiä, jotka mahdollistavat monipuolisempien ratavaihtoehtojen toteuttamisen. Ylä- ja alaradalle voidaan rakentaa kaksi erillistä samanaikaisesti toimivaa Compak Sporting rataa. Compak Sporting ratojen ansiosta Kaiku järjesti kesäkuun alussa 2017 Pohjoismaisen ja Eurooppalaisen metsästysammunnan SM kisat. Vastaavat SM kisat järjestettiin toisen kerran päivälleen kuusi vuotta myöhemmin 2023. Molemmat kisat onnistuivat erinomaisesti. Radat ja kilpailuympäristö saivat kiitosta kisojen osallistujilta.
Metsästys Hirvijahti on ollut kuluneina vuosikymmeninä keskeisin jahtimuoto Kaikun metsästäjien keskuudessa. Seura sai heti ensimmäisenä metsästyssyksynä 1954 neljän hirven kaatoluvat ja kaikki luvat tuli käytettyä. Hirvenmetsästyksessä elettiin uutta aikaa 60-luvun alussa, sillä tähän asti oli hirvikokouksissa varoitettu metsästäjiä ampumasta vasaa "isona". Jos sellaisen virheen teki, niin siitä oli määrätty tuntuva rangaistus: sakkoa 300 mk ja jahtiin ei päässyt ennen kuin maksu oli suoritettu. Nyt oli mahdollisuus anoa myös vasojen kaatoa. Vuonna 1965 saatiin saaliksi ensimmäinen hirvenvasa. Oheisissa kuvissa vasemmalla Eeron 16-piikkinen hirvisonni, jolla oli teuraspainoa 285kg. Oikealla Sakari, Kari ja Topi "moottoripyöräajelulla".
Vähitellen hirvien ja hirvilupien määrä alkoi lisääntymään Kaikun metsästysalueilla. Syksyllä 1977 Kaikulaiset hirvimiehet ampuivat 50 hirveä. Seuraavana vuonna lupamäärä nousi reilusti kaksinkertaiseksi 120 lupaan. Syksyllä 1979 räjähti varsinainen pommi. Seuran tehtäväksi tuli ampua 110 aikuista hirveä ja 90 vasaa, yhteensä 200 hirveä. 64 metsästäjää kävi tavoittelemaan miesmäärään suhteutettuna valtakunnallisestikin mitaten suurta hirvimäärää Aarto Aaltosen toimiessa päättäväisenä jahtimestarina. Jahdissa käytettiin koko hirvenmetsästysaika ja vielä viimeisenä lupapäivänä yritettiin kaataa kahdettasadatta lupahirveä, mutta pimeys päätti metsästyksen. Yksi kahdestasadasta hirvestä jäi saamatta.
Viime vuosina Kaikulla on ollut vuosittain 40 - 50 hirvenlupaa (puolet aikuisen ja puolet vasan lupia). Tällä hetkellä hirvenmetsästys sujuu aivan juohevasti. Hirvikanta ja lupien määrä ovat sopivalla tasolla. Luvat saadaan ammuttua 4-5 viikolopun aikana ja hirvijahti saadaan yleensä päätökseen marraskuun puoliväliin mennessä.
1960-luvun puolessavälissä koettiin Kaikun riistalaskennassa miellyttävä yllätys, kun seuran alueelle oli ilmestynyt uusi tulokas: valkohäntäpeura eli Laukon peura. Tämä kaunis eläin, jonka kantaäidin ja -isän Amerikan suomalaiset olivat lahjoittaneet vuonna 1935 entiselle isänmaalleen seuraavien säkeiden kera: "Koskaan haihtumattomana asuu meidän kauaksi merten taa joutuneiden suomalaisten mielissä kotimaamme kuva siintävine järvenselkineen ja jylhine saloineen. Sen erävesiin ja ristamaihin liittyvät eräät lapsuutemme ja nuoruutemme komeimmista muistoista. Ja yhtä kallis kuin meille on Suomen onni ja menestys, on meille myös sen salojen riistan rikkaus. Niinpä olemmekin me, Minnesotan valtiossa Ameriikan Yhdysvalloissa asuvat suomalaiset, jotka kohtalo on kuljettanut kauaksi kotoisista oloista ja vanhoista erämetsistämme, halunneet vielä täältäkin käsin puolestamme rikastuttaa Suomen metsien riistakantaa ja olemme sen vuoksi ylitse merien lähettäneet täältä Suomeen uusien asuinsijojemme kauneimman ja jaloimman eläimen, Virginian eli valkohäntäpeuran..."
Valkohäntäpeurojen lupamäärä oli Kaikussa pitkään 90 - 130 lupaa. Syksyllä 2019 lupamäärää nostettiin reilusti 200 lupaan ja edelleen syksyllä 2021 se nousi 300 lupaan! Yhdellä luvalla saa ampua joko aikuisen peuran tai kaksi vasaa. Peurajahti toteutetaan nykyisin pääsääntöisesti kyttäysjahtina. Näin ollen peuralupien kaatoprosentti on riippuvainen hyvin vahvasti syksyn ja talven lumitilanteesta. Kaikun metsästysalueilla peuroilla on tapana siirtyä syksyn aikana tietyn kaavan mukaisesti. Alkusyksystä peuraa esiintyy koko Kaikun alueella. Marras-joulukuussa peurat alkavat siirtyä Vaimaron-Soukaisten kantilta Suontaan suuntaan. Vuodenvaihteen tienolla peurat siirtyvät myös Vekka-Kaariainen suunnalta Kaivolaan päin. Sydäntalvella suurin osa peuroista on siirtynyt Kaivolaan, joka on niiden talvehtimisaluetta. Tämä siirtyminen tapahtuu riippumatta siitä, että tyhjentyneillä alueilla on lukuisia aktiivisia peuran ruokintapaikkoja. 1990-luvun loppupuolella Kaikulaisten metsästäjien peuranruokintapaikoille ilmestyi vaivihkaa uusi riistaeläin: metsäkauris. Ennenkuin tämä uusi riistalaji opittiin tunnistamaan, niin taisipa joku Kaikulainen vahingossa ampua tällaisen "hännättömän peuran" peuranvasana. Kun kauriita alkoi ilmestymään enemmän, niin alettiin puhumaan aivan vakavissaan, että kymmenen vuoden kuluttua kauriita on jokapaikka täynnä niinkuin rusakoita. Ilmeisesti tästä säikähtäneenä valtiovalta määräsi 2005 kauriin vapaaksi riistaksi. Sen ampumiseen ei tarvita enää erillistä lupaa niinkuin hirvelle ja peuralle, riittää kun metsästäjällä on metsästysoikeus kyseiseisellä metsästysalueella.
Puheenjohtajat ja sihteerit Ms Laitilan Kaikun puheenjohtajina ja sihteereinä ovat kuluneiden vuosikymmenien saatossa toimineet oheiset tunnolliset Kaikulaiset:
Seuran historiikkissä esitetty teksti- ja kuvamateriaali perustuu pääosin Timo Jalosen tekemään Kaikun 50-vuotishistoriikiin: Metsästysseura Laitilan Kaiku 1954 - 2004. Lämpimät kiitokset Timolle.
|
